Pysäkkien suunnittelu

Raitiotiepysäkkien sijoittelussa noudatetaan HSL:n joukkoliikenteen suunnitteluohjeita. Pysäkit sijoitetaan keskeiselle paikalle lähtökohtaisesti ilman tasonvaihtoja muuhun ympäristöön nähden.

Pysäkkilaitureiden sijoittelu

Pysäkkilaitureiden sijoitteluun vaikuttavat muun muassa raitiotien sijainti katupoikkileikkauksessa, käytettävissä oleva katutila, liittymäjärjestelyt ja raitiovaunukalusto. Laitureiden sijoittamisessa tulee varmistaa, että sijainti on rakenteellisesti mahdollinen. Laitureiden sijoittelun yhteydessä tulee varata myös riittävästi tilaa pysäkkien kulkuyhteyksille sekä tarvittaessa huomioida liityntäpysäköintitarve eritysesti polkupyörille.

Kadun keskellä kulkeva raitiotien pysäkkien laiturit voidaan sijoittaa joko vastakkain tai eri puolille liittymää. Käyttäjäystävällisempi vaihtoehto on suunnitella raitiotiepysäkin sivulaiturit kohdakkain. Myös pysäkin raidegeometriavaatimukset täyttyvät näin lyhyemmälläkin matkalla. Radan ylityspaikat sijoittuvat myös molemmilla laitureilla samalle kohtaa, eikä ylimääräisiä radan ylityspaikkoja tarvita.

Jos laiturit sijoitetaan eri puolille liittymää, kulkureitit laitureille ovat usein järjestettävissä vain liittymän puoleisista päistä. Raitiotien sujuvuuden kannalta laiturit tulisi sijoittaa raitiotien kulkusuuntaan nähden liittymän jälkeen. Tällöin raitiovaunu pääsee jatkamaan matkaa heti kun matkustajat ovat päässeet kyytiin. Myös liikennevaloetuisuuden järjestäminen on tällöin selkeästi helpompaa. Kääntymiskaistat on helpompi järjestää, kun pysäkit on sijoitettu liittymän jälkeen. Suuremmalla nopeudella risteyksen yli ajaminen aiheuttaa kuitenkin riskejä, jos vastakkaisenn suunnan pysäkillä on pysähtynyt vaunu.

Ennen liittymää sijaitseva laituri on liikenneturvallisuuden kannalta parempi vaihtoehto. Raitiotien lähtiessä pysäkiltä, on se nopeus liittymässä hitaampi, ja kuljettajan on helpompi havainnoida muut liittymän käyttäjät. Myös raitiotien sujuvuus voi olla hyvä, jos liikennevalojen etuustoiminta saadaan yhdistettyä pysäkkitoimintoihin.

Ainoastaan kaksisuuntaisten vaunujen käytössä olevilla rataosilla voidaan käyttää myös keskilaituripysäkkejä. Keskilaituri ei kuitenkaan ole suositeltava ratkaisu linjalla.

Keskilaituri edellyttää raidevälin leventämistä laiturin päissä. Tästä syntyy hankalasti hyödynnettävää tilaa ja sivulaitureita huonompaa raidegeometriaa. Sivulaituriratkaisu on selkeä, koska matkustajat nousevat ja poistuvat säännönmukaisesti vaunun kulkusuuntaan nähden oikeanpuoleisista ovista. Varsinkin ruuhkaisissa vaunuissa seisovat matkustajat joutuvat väistelemään eri puolien oville kulkevia matkustajia. Keskilaiturilla on yleensä vähemmän odotustilaa kuin kahdella sivulaiturilla, eikä pääkaupunkiseudulla ole toistaiseksi käytössä keskilaitureille hyvin soveltuvia katoksia. Keskilaituripysäkille on houkuttelevaa ylittää ajorata myös pysäkin keskeltä, mikä voi olla ongelmallista turvallisuuden kannalta.

Päätepysäkkinä keskilaituri on toimiva ratkaisu. Kahdelle erilliselle odotteluun varatulle tilalle ei ole tarvetta, koska päätepysäkillä odotetaan vain yhteen suuntaan lähteviä matkustajia. Pysäkille saapuvien matkustajien ei myöskään tarvitse tarkistaa, kummalta laiturilta seuraava vuoro lähtee.

Raitiotien sijaitessa kadun reunassa tai sekaliikennekadulla, pysäkkilaituri on lähtökohtaisesti järkevää toteuttaa sivulaituriratkaisuna. Suunnittelussa tulee huomioida, että laiturin ja jalkakäytävän tulisi olla samassa tasossa, jolloin laiturin taakse ei tarvita kaiteita. Jos laiturin takana kulkee pyörätie, tulee pysäkkilaiturin erotteluun pyörätiestä kiinnittää erityistä huomioita. Kiinteiden rakenteiden, kuten katoksien tai kaiteiden, ja pyörätien väliin tulee varata riittävästi tilaa.

Pysäkkilaiturien mitoitus

Pysäkkilaiturien mitoitus riippuu pysäkin ennakoidusta käyttäjämäärästä ja suunnitellusta raitiotien liikennöinnistä kuten käytettävästä kalustosta, linjamäärästä ja vuorotiheydestä. Pysäkkien mitoituksen yhteydessä tulee varata riittävästi tilaa pysäkin kulkuyhteyksille ja mahdolliselle polkupyörien liityntäpysäköinnille. Pysäkit suunnitellaan esteettömyyden erikoistason mukaisina, millä on vaikutusta mitoitukseen.

Lähtökohtaisesti uusille pysäkeille tulee mahtua normaalilevyinen sääsuojaa tarjoava katos. Kapeita katoksia ja katoksettomia pysäkkejä käytetään vain erikoistapauksissa. Lippuautomaatteihin varautumisen tarve tarkistetaan HSL:ltä hankekohtaisesti.

Pysäkit suunnitellaan suoralle rataosuudelle esteettömyyden sekä matkustajaturvallisuuden takia. Poikkeustilanteessa pysäkki voidaan sijoittaa loivaan kaarteeseen taulukon 1 mukaisilla kaarresäteillä. Kaarteiden lähellä olevissa pysäkeissä kaarrelevitykset on varmistettava ajouratarkastelulla. Pysäkkilaiturin reunan etäisyys raiteen keskilinjasta suoralla osuudella on 1250 mm.

Pysäkin sijoittaminen loivaan kaarteeseen	Normaali	Minimi	Lupa-arvo
Ulkokaarre	–	750 m	500 m
Sisäkaarre	–	500 m	465 m

Esteettömien pysäkkialueiden suunnittelusta on kerrottu Esteettömän rakentamisen ohjeissa (SuRaKu). Asemaympäristön esteettömyysohjeet on kerätty sujuva.info internet-sivuille.

Raitiotiepysäkin pituus

Raitiotiepysäkin pituuden lähtökohtana toimii korotetun palvelualueen pituus. Pysäkin vaatimaan tilaan vaikuttavat lisäksi palvelualueelle johtavat luiskat ja jalankulkuylitysten odotustilat.

Helsingin kantakaupungissa ainoastaan keskustavaunuille tarkoitetuilla verkon osilla yhden vaunun pysäkin palvelualueen pituus on 30 metriä ja kahden vaunun pysäkin palvelualueen pituus on 61 metriä.

Ainoastaan pikaraitiovaunuille soveltuvalla verkolla pysäkkien palvelualueen pituus on pääsääntöisesti 45 metriä. Hankekohtaisesti voidaan päättää tietyn rataosuuden pysäkkien mitoittamisesta 35 metrin pituisille vaunuille.

Tietyillä Helsingin kantakaupunkiin suunniteltuihin raitiotietunneleihin liittyvillä rataosuuksilla pysäkkien palvelualueen pituus on 75 metriä, millä varaudutaan kahden vaunun juniin. Koska pitkien pysäkkien sovittaminen kaupunkitilaan on erityisen vaikeaa, pysäkkien tarkka mitoitus on yleensä sovittava tapauskohtaisesti.

Molempien vaunutyyppien käytössä olevalla verkolla palvelualueen pituus on pääsääntöisesti joko 45 metriä yhdelle pikaraitiovaunulle tai 61 metriä kahdelle keskustavaunulle pysäkkejä käyttävistä linjoista ja vuoromääristä riippuen. Hankekohtaisesti voidaan päättää tietyn rataosuuden pysäkkien mitoittamisesta 35 metrin pituisille vaunuille. Erityisen vilkkailla pysäkeillä on arvioitava tarve mitoittaa palvelualue yhdelle keskustavaunulle ja yhdelle pikaraitiovaunulle (66 tai 76 m palvelualue).

Olemassa olevan kaupunkiympäristön tai risteysvälin kaltaisesta pakottavasta syystä pysäkkejä voidaan suunnitella tapauskohtaisesti myös mitoitusarvoja lyhyemmillä palvelualueilla. Tällöin on otettava huomioon pysäkkiä todennäköisesti käyttävät vaunutyypit, vaunujen esteettömien ovien sijainnit, linjat ja vuoromäärät. Poikkeava mitoitus hyväksytään lupa-arvopäätöksellä.

Korotetun tasaisen palvelualueen pituus	1 vaunun pysäkki	2 vaunun pysäkki
Vain pikaraitiovaunuille soveltuva verkko	45 m / (35 m *)
Vain Helsingin kantakaupungin keskustavaunuille soveltuva verkko (yksisuuntavaunu)	30 m	61 m
Sekä pikaraitiovaunuille että keskustavaunuille soveltuva verkko	45 m / (35 m *) (1 pikaraitiovaunu)	61 m **) (2 keskustavaunua)
Helsingin kantakaupungin suunniteltuihin raitiotietunneleihin liittyvät rataosuudet		75 m

Pysäkin luiskien kaltevuuden tulee olla maksimissaan 5 %. Tällöin luiskan viitteellinen pituus on laiturikorkeudesta riippuen 5,0 – 5,5 metriä. Luiskan tarkka pituus riippuu kadun pituuskaltevuudesta.

Pysäkin palvelualueen (pysäkkikoroke) leveys

Raitiotiepysäkkien pysäkin palvelualueen leveys määräytyy pysäkin käyttäjämäärien ja pysäkin varusteiden mukaan. Palvelualueen normaalileveys on 3,5 metriä.

Palvelualueen riittävän suuri koko tulisi tarkastella koroketta mitoitettaessa. Pysäkin palvelualueella tulisi olla tilaa 1 m2/matkustaja ja minimi 0,75 m2 /matkustaja. Mitoitusajankohtana käytetään ruuhkatuntia ja mitoittavana käyttäjämääränä joukkoliikennevälineeseen nousevia matkustajia.

	Normaali	Minimi	Lupa-arvo
Reunapysäkin korokkeen leveys
Katoksella*	3,50 m	3,35 (leveä katos) 2,60 m (kapea katos)	2,80 m (leveä katos) 2,60 m (kapea katos)
Lippuautomaatilla	3,50 m	2,80 m
Ilman mitään kalusteita	3,50 m	2,30 m
Vapaan tilan leveys	≥ 1,80 m	1,50 m	1,20 m

Raitiotien keskilaituripysäkin korokkeen leveys on vähintään 5,0 m. Keskilaituripysäkit saattavat rajoittaa katosten käyttöä pysäkillä.

Mikäli linja-autot ja raitiovaunut käyttävät saman korokkeen eri puolia, tulee korokkeen leveyden olla vähintään 5 metriä.

Palvelualueiden päihin suunnitellaan viisteet, joilla ohjataan pysäkille pysäkille saapuvat ja sieltä poistuvat matkustajat kauemmaksi liikkuvista vaunuista. Viiste voi olla lyhyt tai pitkä. Lyhyellä viisteellä jalankulkijat saadaan ohjattu nopeammin kauemmas raitiotiestä. Pitkä viiste on puolestaan lyhyttä viistettä joustavampi, jos pysäkkien leveys vaihtelee tai tilaa on vähemmän.

Helsingin kantakaupungissa käytetään lähtökohtaisesti pitkiä viisteitä. Muualla suositellaan käytettäväksi lyhyitä viisteitä. Raitiovaunujen ja bussien yhteiskäyttöpysäkeillä ja sekaliikennekaistoilla olevilla pysäkeillä pitkä viiste voi olla parempi ratkaisu.

Viisteen mitoituksessa on huomioitava jalankulkijoiden odotussaarekkeen säilyminen riittävän leveänä. Viisteestä tingitään tarvittaessa, jotta odotustilaa jää riittävästi.

Pysäkin palvelualueen (pysäkkikoroke) korkeus ja kallistus

Pysäkin palvelualueen korkeus on pääsääntöisesti 300 mm kiskon selän korkeudesta (KSK). Reunalaiturit pyritään kallistamaan raiteesta poispäin. Keskilaiturit suunnitellaan viettämään keskelle.

Pysäkkilaiturin luiskien suunnittelussa tulee noudattaa esteettömyyden erikoistason vaatimuksia. Luiskan suurin kaltevuus on 5 % tai loivempi.

	Normaali	Minimi	Lupa-arvo
Pysäkin palvelualueen (pysäkkikorkoke) korkeus kiskon selän korkeudesta (KSK)	0,3 m	–	–
Pysäkin palvelualueen (pysäkkikoroke) korkeus yhteiskäyttöpysäkeillä	–	0,27 m	–
Pysäkin palvelualueen (pysäkkikoroke) etäisyys lähimmästä kiskosta	0,75 m	–	–
Pysäkin palvelualueen pituuskaltevuus	≤ 2 %	≤ 2 %	≤ 4 %
Pysäkin palvelualueen sivukaltevuus		Vähintään 1 %, enintään 2 %

Raitiovaunujen ja bussien yhteiskäyttöpysäkit

Raitiovaunuilla ja busseilla tulisi olla erilliset pysäkkikorokkeet liikenteen sujuvuuden ja esteettömyyden takaamiseksi. Busseille suurin mahdollinen laiturikorkeus on 270 mm, kun raitiovaunupysäkkien tavoitekorkeus on 300 mm. Lisäksi bussien pysäkkiajat ovat yleensä raitiovaunuja pidempiä, koska käytettävissä on vähemmän ovia. Ero on suurin niillä linjoilla, joilla matkustajat saavat nousta busseihin ainoastaan etuovesta, ja pienin nivelbusseilla liikennöitävillä runkolinjoilla, joilla kaikki ovat ovat käytössä sekä kyytiin nousemiseen että poistumiseen.

Keskusta-alueilla yhteiskäyttöiset pysäkit saattavat kuitenkin olla välttämättömiä. Yhteiskäyttöpysäkin toteuttamiskelpoisuus riippuu sitä käyttävien vuorojen määrästä. Tapauskohtaisesti on päätettävä, toteutetaanko osa pysäkistä korkeampana raitiovaunuja varten ja osa matalampana busseja varten vai koko pysäkkialue yhtenäisellä korkeudella.

Jos raitiovaunun ja bussien eri korkuiset laiturit sijoittuvat peräkkäin samalle laiturialueelle, tulee laitureiden keskinäinen järjestys ratkaista tapauskohtaisesti. Jos voidaan liikenteenohjauksella varmistaa, että raitiovaunu pystyy saapumaan aina ensimmäisenä pysäkille, kannattaa raitiotiepysäkin olla kulkusuuntaan nähden etummaisena. Jos ei voida varmistaa, että raitiovaunu saapuu aina pysäkille ennen bussia, kannattaa bussipysäkki sijoittaa kulkusuuntaan nähden etummaiseksi. Tällä tavoin voidaan varmistaa, että raitiovaunu seisoo ennemmin pysäkillä kuin odottamassa pysäkin vapautumista. Jos peräkkäin olevilla pysäkeillä on erikorkuiset laiturit, voi bussipysäkin laituri olla vakiokorkeutta korkeampi. Tällä tavoin voidaan lyhentää laitureiden välisen luiskan pituutta.

Bussien kanssa yhteisen pysäkkilaiturin korkeus on 270 mm kiskon selästä. Ajoradan pinta kallistetaan tässä tapauksessa poikkeuksellisesti korokkeesta kiskoon päin, jotta bussien ovet saadaan mahdollisimman korkealle.

Päätepysäkit

Päätepysäkit tulee aina suunnitella erityiskohteina suunnitellun liikenteen tarpeet huomioiden. Riittävillä päätepysäkkijärjestelyillä on ratkaiseva vaikutus liikennöinnin luotettavuuteen ja mahdollisuuksiin sovittaa linjojen aikataulut keskenään. Päätepysäkin suunnitteluun vaikuttaa muun muassa linjojen suunniteltu määrä, luotettavuus, käytettävä kalusto ja muualla linjalla olevat suunnanvaihto- ja seisontapaikat.

Päätepysäkki voidaan toteuttaa joko sivu- tai keskilaiturilla. Pääsääntöisesti päätepysäkeillä suositellaan käytettävän keskilaituria, sillä keskilaiturivaihtoehdossa ei ole tarvetta varata tilaa kahdelle odotusalueelle. Jos raitiovaunu lähtee poikkeustilanteessa eri laiturilta kun normaalisti, keskilaituripysäkillä matkustavat ovat aina oikealla laiturilla. Jos raidetta on tulevaisuudessa tarkoitus jatkaa eteenpäin, suositellaan valittavaksi sivulaituripysäkki toimintojen helpottamiseksi.

Päätepysäkki koostuu seuraavista kokonaisuuksista:

• matkustajien jättöpysäkistä
• seisonta- ja ohitusraiteista sekä
• lähtöpysäkistä.

Päätepysäkkejä suunniteltaessa suunnittelun lähtökohtana on pidettävä sitä, että kaikkien päätepysäkkiä käyttävien linjojen vaunujen tulisi voida, jättää matkustajia, seistä, ohittaa toisiaan ja ottaa matkustajia kyytiin muista linjoista riippumatta. Lisäksi kunnossapitokaluston tulisi tarvittaessa pystyä ohittaman päätepysäkillä seisovat vaunut.

Päätepysäkkien välittömässä läheisyydessä tulee olla vessa, joka on käytettävissä koko liikennöintiajan ilman jonoja. Vessa voi olla vuokrattuna kiinteistöltä tai rakennetaan erikseen. Sosiaalitilojen tarve on arvioitava erikseen HSL:n ja liikennöitsijöiden kanssa.

Yksisuuntavaunujen päätepysäkkijärjestelyt

Päätepysäkki voidaan toteuttaa yksisuuntavaunuille joko silmukkana tai yksiraiteisena katuja pitkin kiertävänä lenkkinä. Matkustajapalvelun takia yksiraiteisen lenkin alueelle ei kuitenkaan saisi olla enempää kuin yksi pysäkki, joten lenkki ei voi kiertää kovin pitkää matkaa.

Yhden linjan päätepysäkillä on ihanteellisinta, että matkustajien jättöpysäkki, seisonta- ja ohitusraide ja lähtöpysäkki ovat toisistaan eroteltuna peräkkäin. Käytännössä näitä toimintoja usein yhdistetään. Useamman linjan päätepysäkeillä toimintojen yhdistäminen on usein välttämätöntä.

Yksittäisen linjan ihanneratkaisussa matkustajat jätetään jättöpysäkille, minkä jälkeen vaunu siirtyy odotusraiteelle. Toimintoja yhdistettäessä yleisintä on yhdistää ohitusmahdollisuus ja jättö- ja lähtöpysäkkeihin pitkänä ohitusraiteena. Erilliset jättö- ja lähtöpysäkit tarvitaan yksisuuntavaunujen päätepysäkkijärjestelyissä, koska tarve jättää matkustajia edellisen vuoron vielä odottaessa lähtöään on varsin yleinen.

Kuvassa 10 on esitetty tyypillinen yhden linjan päätepysäkki, jossa on kahden vaunun ohitusraide.

Kaksisuuntavaunujen päätepysäkkijärjestelyt

Vain kaksisuuntavaunujen (pikaraitiovaunujen) käytössä olevilla päätepysäkeillä voidaan päätepysäkki toteuttaa ilman silmukkaa tai lenkkiä. Jättö- ja päätepysäkit ovat tällöin yleensä yhdistetty. Kaksisuuntavaunut voivat käyttää myös silmukkaan perustuvaa päätepysäkkiä. Vaunujen kääntäminen on yleensä nopeampaa silmukalla kuin ajosuuntaa vaihtamalla.

Kaksisuuntavaunujen päätepysäkeillä vaunujen kulkusuunta vaihdetaan vaihteiden avulla. Raitiovaunujen suunnan muutos tehdään ensisijaisesti linjalla päätepysäkin läheisyydessä olevilla vaihteilla. Päätepysäkeillä on hyvä olla normaalin liikennöinnin kannalta ylimääräisiä vaihdeyhteyksiä, jotta vaunujen suunnan muutos onnistuu myös poikkeustilanteissa, jos vaunuja on päätepysäkillä yhtä aikaa enemmän kuin yksi tai jos jokin vaihde on hetkellisesti vikaantunut. Vaihteita voi olla joko pysäkin edessä tai takana tai molemmin puolin.

Suunnanvaihtopaikat

Suunnanvaihtopaikat ovat yhden tai useamman vaihteen muodostama kokonaisuus, joka sallii kaksisuuntavaunun vaihtaa ajosuuntaa. Kääntöraide on yksinkertaisin suunnanvaihtopaikka. Kääntöraidetta käytetään linjan päässä, kun vaunujen ei ole tarpeen jäädä pysäkille vuoroväliä pidemmäksi aikaa.

Yksipuolista suunnanvaihtopaikkaa käytetään linjalla, kun halutaan kääntöraidetta vastaava suunnanvaihtomahdollisuus linjan varrelle.

Molemminpuolinen suunnanvaihtopaikka koostuu kahdesta peräkkäisestä yksipuolisesta suunnanvaihtopaikasta. Se soveltuu päätepysäkin suunnanvaihtopaikaksi, kun halutaan mahdollisuus vaihtaa suuntaa kaikista ajosuunnista.

Sovitettu raideristeys on pienempään tilaan mahtuva versio molemminpuolista suunnanvaihtopaikasta. Sovitettu raideristeyksen keskelle tulevan raideristeyksen takia se on kahdesta yksinkertaisesta vaihdeparista koostuvaa molemminpuolista suunnanvaihtopaikkaa monimutkaisempi ja kalliimpi rakenne.