Raitiotien erottelu ja toiminnallinen design

Raitiotien rajaamisen ja erottelun periaatteet

Raitiotien toiminta ja turvallisuus edellyttävät lähtökohtaisesti raitiotien erottelemista ympäröivistä alueista. Jalankulkutiloissa riittää hienovarainen jäsentely visuaalisesti tai materiaalein. Muualla tarvitaan yleensä jonkinasteista rakenteellista erottelua.

Selkeä ja yhdenmukainen erottelu on raitiotiesuunnittelun peruslähtökohtia. Toimivan ja turvallisen raitiotiesuunnittelun perusperiaatteita ovat:

Raitiotien ja kadun liikennejärjestelyt ovat käyttäjille helposti ymmärrettäviä ja luontevia
Katutila on selkeästi jäsennelty
Design on johdonmukainen, ennustettava ja tunnistettavissa

Keskeisiä raitiotiehen liittyviä katutilan elementtejä on esitetty kuvassa 1. Samankaltaisina toistuvat elementit parantavat järjestelyjen ymmärrettävyyttä. Risteyksissä raitiotien alue pyritään rajaamaan kokonaan kiveyksin, jotta muu liikenne ei ohjaudu raitiotien alueelle. Kuvissa 2 ja 3 on esimerkkejä raitiotien elementeistä ja rajaamisesta katutilassa.

***Kuva 2*** *Raide-Jokerin raitiotiepysäkki Viilarintiellä: Kauppamyllyntien pysäkki ja risteysjärjestelyt*

***Kuva 3*** *Raide-Jokerin raitiotiepysäkki Säteri*ssä

Raitiotien erotteluun voidaan käyttää esimerkiksi tasoeroja, materiaalieroja, kasvillisuutta tai kalusteita. Erottelulla ohjataan muita liikkujia suhteessa raitiotiehen; esimerkiksi jalankulkijat suojateille tai ylityspaikoille (ks. kappaleen Raitiotien mitoitus kadun poikkileikkauksessa kohta Ylityspaikat). Raitiotien rajaamista muusta katutilasta kaiteilla tai aitaamalla pyritään välttämään, jotta kaupunkitilaan ei luoda tarpeettomia esteitä. Aitoja ja kaiteita käytetään rajaamaan raitiotiealuetta vain silloin, kun se on välttämätöntä (ks. Aitaaminen). Raitiotien erotteluperiaatteita suhteessa nopeuteen ja katuympäristön luonteeseen on kuvattu taulukossa 1.

Nopeus	Ympäristön luonne	Raitiotien sijainti katuympäristössä	Pääasiallinen erottelutapa
yli 50 km/h	Väyläympäristöt, laajojen viheralueiden poikki kulkevat osuudet	Omalla väylällään	Voimakkaat materiaalierot, tasoerot, istutuskaistat, aidat
50 km/h	Pääkadut	Eroteltuna kadun keskellä tai reunassa	Materiaalierot, tasoerot, kasvillisuuskaistat, matalat kaiteet, aidat*
30 – 40 km/h	Kokoojakadut ja tonttikadut*	Eroteltuna kadun keskellä, raitiovaunukaistalla, kadun reunassa tai sekaliikennekaistalla*	Materiaalierot, tasoerot, tiemerkinnät*
alle 30 km/h	Aukiot, torit, risteykset	Sekaliikennealueella	Materiaalierot, pollarit

* Ei suositeltavia
Taulukko 1 Ohjeellinen erottelun tarve raitiotien nopeuden ja liikenneympäristön luonteen mukaan

Raitiotien erottelua voidaan kuvata hierarkiana, joka muodostuu raitiotien havaittavuudesta, kulun ohjaamisesta puoliavoimilla rakenteilla, kulun vaikeuttamisesta ja kulun estämisestä. Materiaalieroilla, kivi- ja maaliraidoilla sekä upotetuilla reunatukiratkaisuilla raitiotie rajataan visuaalisesti näkyväksi. Puoliavoimilla rajausratkaisuilla, kuten pollareilla, kalusteilla tai istutuksilla kulkua ohjataan materiaalieroja voimakkaammin haluttuun suuntaan. Tiheämmillä istutuksilla / pensasaidoilla ja korkeilla kaiteilla ja aidoilla voidaan vaikeuttaa tai estää pääsy raitiotiealueelle kokonaan. Tavoitteena on valita kussakin tilanteessa kevyin riittävä ratkaisu. Joissakin tapauksissa voi olla perusteltua toteuttaa kevyt ratkaisu ja varata tilaa raskaamman erottelun toteuttamiseen myöhemmin, jos tarvetta ilmenee.

**Kuva 3** Raitiotien erottelun hierarkia. (Tvärbanan Kistagrenen, 2016).

**Kuva 4** Esimerkkikuva raitiotien ja ylityspaikan erottelusta materiaalein ja varoitusraidoin. (Tranvía de Zaragoza / Davy Beilinson).

**Kuva 5.** Raitiotiealueen ohjaava rajaaminen pollareilla ja maaliraidalla. (Marseille tram / Davy Beilin-son).

Visuaalinen erottelu

Raitiotien alue rajataan lähtökohtaisesti aina visuaalisesti katutilassa. Visuaalinen erottelu voi-daan toteuttaa esimerkiksi muuttamalla materiaalia, väriä, pintakäsittelyä tai maalamalla. Tavoit-teena on luoda selkeä kontrasti raitiotien ja sitä ympäröivien alueiden välille. Raitiotie visuaalista erottelua voidaan vahvistaa myös radan tai radan erotuskaistojen muusta katutilasta poikkea-valla kallistuksella. Ratkaisun toteuttamiskelpoisuus riippuu koko katutilan tasausratkaisuista.

Visuaalista erottelua voidaan vahvistaa tasoon upotetulla reunatuella tai valitsemalla radan pin-tamateriaali, joka ei kannusta kävelyyn. Joissakin tapauksissa tasoon upotettu reunatuki tai materiaalin viimeistelytapa voi toimia ainoana rajaustapana. Jalankulun risteämiskohtiin tulee kuitenkin toteuttaa tasainen esteettömyysvaatimukset täyttävä pintamateriaali.

Kuvassa 6 raitiotie on eroteltu päällysrakenteen materiaalivalinnoilla ja visuaalisesti muusta katutilasta.

**Kuva 6.** Raitiotie yhteensovitettu muuhun katutilaan, erottelu kiviraidalla, materiaalin koon, sävyn ja ladonnan avulla.

Erottelu pintamateriaalilla

Raitiotien erottelua voidaan vahvistaa valitsemalla muusta katualueesta poikkeava päällyste, esimerkiksi nurmi ajoratojen ollessa asfalttia (kuva xx). Vaihtoehtoisesti yhteensovittaessa raitiotien pintamateriaali valitaan muun katualueen pintamateriaaleja mukaillen (kuva xx) turvallisuus huomioiden. Esimerkiksi kivetyillä kantakaupungin alueilla radan päällyste voidaan vaihtaa muusta katutilasta poikkeavaan kivimateriaaliin, eri väriseen kiveen tai kiven ladontasuuntaa ja -kuviota voidaan muuttaa, tai kiven pintakäsittelyä vaihtaa. Myös saumauskoolla ja -aineella tai sen värillä voidaan tehdä hienovaraista eroa kivettyjen alueiden välillä. Betonipintaisilla alueilla erottelua voidaan toteuttaa betonin värin ja pintakuvioinnin avulla (kuva 8).

Sepelirata on kustannustehokas ja visuaaliselta ilmeeltään voimakkaasti raitiotien muusta ympäristöstä erottava rautatiemäinen ratkaisu, etenkin jos raitiotie nostetaan sepelipenkalle. Sepelira-taa voidaan käyttää harkiten siihen soveltuvissa kaupunkiympäristöissä kaupunkikeskustojen ulkopuolella, joissa rata on omana erillisenä väylänään ja nopeudet ovat suuria (ks. kappale Raitiotien rakenteet kohta Radan päällysrakenne).

**Kuva 8.** Esimerkkikuva radan erottelusta kivimateriaalin, upotetun reunatuen ja ladonnan muutoksilla muuhun kaupunkiympäristöön sovittaen. (Marseille tram / Davy Beilinson).

**Kuva 9**. *Nurmetettu raitiotien erotuskaista, radan pintamateriaali betoni, raitiotiealue erotettu reunatuella. (Toulose tram / Davy Beilinson).*

Kasvillisuuden käyttö erottelussa

Radan pintamateriaali voidaan vaihtaa nurmeen tai muuhun matalaan kasvillisuuteen, jolloin se erottuu selkeästi kovapintaisista kaduista. Visuaalisen ilmeen lisäksi ratkaisulla on myös ekologinen sekä mikroilmastoon ja hulevesien hallintaan liittyvä merkitys. Nurmi tai muu matala kasvillisuus vaatii kasvukaudella erillistä kunnossapitoa.

Radan viereinen erotuskaista, johon istutetaan puurivi tai rehevä pensasistutus, rajaa raitotien selkeästi muusta katutilasta, ja luo katutilaan vertikaalisuutta ja volyymiä (kuvat 10 ja 11). Raitiotiehen liittyvät istutuskaistat ovat aina samassa tasossa raitiotien kanssa.

**Kuva 67.** Nurmiraiteen rajaaminen pensasaidalla, raitiotien pintamateriaali eroaa muista kadun pinta-materiaalista. (Halle / Minna Pöyhölä)

**Kuva 11.** Raitiotiealue rajattu puuistutuksilla ja köynnösten peittämällä aidalla. (Lyon tram / Davy Beilinson).

Tasoerottelu

Erotettaessa raitotie omaksi osuudekseen, raitiotie nostetaan tai lasketaan muusta katutilasta. Raitiotie rajataan reunatuella ja raitiotiealueen tulee erottua muusta katutilasta. Pääsääntöisesti reunakiven näkemä on ylöspäin raitiotielle mentäessä. Ratkaisu on kuitenkin valittava tapauskohtaisesti. Erottelua vahvistetaan tarvittaessa esimerkiksi raitiotien pintamateriaalivalinnoilla ja puu- ja pensasistutuksilla.

**Kuva 12.** Raitiotie korotetulle alueella, eroteltu katutilasta reunatuella, pintamateriaalilla, puu- ja pensasistutuksella.

Korotetulla erotellulla raitiotiealueella, jossa pelastuslaitoksen ei tarvitse ajaa radalla, reunakiven normaalinäkymä on 12 cm. Miniminäkymä reunatuelle on 10 cm. Korkea reunatuki varmistaa, ettei raitiotien alueelle ajaudu muita ajoneuvoja, pyöräliikennettä tai jalankulkijoita. Pelastuslai-toksen tarve käyttää rata-aluetta pelastusajoon on tarkistettava hankekohtaisesti.

**Kuva 13.** Raitiotie omalla kaistallaan, ei tarvetta pelastusajoon raitiotiellä.

**Kuva 14.** Raitiotie korotetun reunatuen takana omalla kaistallaan, pintamateriaali betoni, ajoradoilla asfaltti. (Toulouse tram / Davy Beilinson).

Korotetulla erotellulla raitiotiealueella, jossa pelastuslaitoksella on tarve ajaa radalla, reunatuen normaalinäkymä on 6 cm. Matalan reunatuen ohjausvaikutus on korkeaa heikompi, mutta usein riittävä. Kohdissa, jossa tiedetään pelastuslaitoksen ylittävän usein reunatuen tai on säännöllistä tontille ajoa tai huoltoajoa, voidaan käyttää esimerkiksi luiskattua reunatukea tai 6/3 kallistettua reunatukea.

**Kuva 15.** Pelastuslaitos käyttää raitiotietä pelastusajoon. Reunatuen näkymä 6 cm.

Korotetulla erotellulla raitiotiealueella, jossa pelastuslaitoksen tai joukkoliikenteen on tarve ylittää reunatuki, reunatuen normaalinäkymä on 6 cm. Miniminäkymä on 4 cm. Reunatuen korkeudesta tulee sopia tapauskohtaisesti pelastuslaitoksen kanssa. Reunatuki varmistaa, ettei raitiotien alueelle ajaudu muita ajoneuvoja, mutta mahdollistaa myös sen ylittämisen sujuvasti. Kohteissa, joissa raitiotiealueen yli käännytään esimerkiksi tonttiliittymiin, joukkoliikenteen kaistanvaihtokohdissa, on säännöllistä tontille ajoa tai huoltoajoa tai joissa tiedetään pelastuslaitoksen ylittävän usein reunatuen, tulisi käyttää luiskattua reunatukea tai 6/3 reunatukea.

**Kuva 16.** Reunatuen näkymä 6 cm, miniminäkymä 4 cm.

Jos raitiotiealueen poikkileikkaus on kapea, voidaan vieressä kulkevia ajoneuvoja ohjata kivetyksellä (nupukivi) kauemmaksi reunatukilinjasta. Ajoradan hyötyleveys ei muutu, kiveys ohjaa rinnalla kulkevia ajoneuvoja välttämään peilien joutumista raitiotiealueelle.

Aitaaminen

Raitiotie erotellaan kaiteella tai aidalla, kun raitiotien turvallisuutta ja sujuvuutta ei voida muilla tavoin varmistaa. Ensisijaisesti ratkaisuna on raitiotien tasoerottelu muihin ajoneuvoihin ja kulkijoihin nähden, vahva materiaalierottelu ja esimerkiksi kasvillisuuden käyttö. Raitiotien erottelu aidalla tai kaiteella voidaan toteuttaa kohdekohtaisesti erilaisilla kaide- tai aitaratkaisuilla ja mahdollisuutena on käyttää myös matalaa ja kevyttä kaidetta tai pollareita.

Raitiotien aitaamista voidaan hyödyntää kohteissa, joissa raitiovaunun nopeus on suuri ja jalankulku tai pyörätie sijaitsee välittömästi raitiotien vieressä, eikä erottelua voida toteuttaa muulla tavalla turvallisesti. Tarve kevyelle aitaamiselle tai kaiteelle voi myös olla esimerkiksi puistoissa, joissa viereistä nurmitilaa käytetään esimerkiksi lasten leikkimiseen tai oleskeluun. Myös huonot näkemät voivat olla peruste raitiotien aitaamiselle.

Aitaamista tarvitaan myös kohteissa, missä on suuri riski, että jalankulkijat oikaisevat raitiotien yli, eikä turvallista ylitystä voida järjestää. Tällaisissa kohteissa tulee varmistaa, ettei aitaaminen ohjaa liikkujia vielä turvattomampaan kohtaan ylittää raitiotie tai kiipeämän aidan yli.

Aidan tai kaiteen vaatima tila on huomioitu tämän ohjeen liikenneteknisissä tyyppipiirustuksissa. Tilantarve riippuu kaiteen tai aidan korkeudesta. Matala kaide tai aita on maksimissaan 50 cm korkea. Korkea kaide tai aita on yli 50 cm korkea.

Matala kaide tai aita sopii paikkoihin, jossa halutaan vahvistaa raitiotien erottelua. Erottelun vahvistamista voidaan tarvita esimerkiksi puistoissa, jossa puiston ja raitiotien materiaali on yhtenäinen, ja raitiotien lähellä liikkuu paljon ihmisiä. Matala kaide sopii myös kävelytien tai pyörätien viereen, jos raitiotien ja kävelytien tai pyörätien välikaista kapea. Matalaa kaidetta voidaan myös käyttää, jos raitiotie sijaitsee kävelytietä tai pyörätietä matalammalla ja on vaarana, että esimerkiksi lapset juoksevat helposti raitiotiealueelle. Matalan kaiteen tilalla voidaan joissain kohteissa käyttää myös pensaita.

Korkeaa aitaa käytetään kohteissa, jossa tulee turvallisuuden takia estää henkilöiden pääsy radalle. Nämä kohdat ovat usein rautatiemäisiä, ja raitiotien nopeus on suuri.